Opinnot
Suoritin loppujen lopuksi kolme kurssia (eli opintopisteitä kertyi 18), mikä on minimimäärä kursseja suoritettavaksi täällä vaihdossa. Näin aikaa jäi enemmän matkustamiselle ja tyhjän toimittamiselle :-) Kurssit olivat pääsääntöisesti melko pieniä ryhmäkooltaan (ehkä noin 20 oppilasta), mikä teki opiskelusta osallistavampaa ja mielenkiintoisempaa. Tämä tosin johtui siitä, että minulla oli 4. vuoden kursseja. Ekan vuoden kursseista löytyi sitten niitä kuuluisia massaluentokursseja - olisiko ollut niin, että esim. laskentatoimen johdantokurssilla oli yli 500 oppilasta!
Kurssien vaativuudesta sen verran, että se oli varsin vaihtelevaa. Joillakin kursseilla piti osata vain kirjoista sen verran, että selvisi monivalintatenteistä ja lisäksi oli harjoitustyöt esitelmineen, mutta eräällä kurssilla piti laatia kokonainen liiketoimintasuunnitelma, mikä vaati jo huomattavasti enemmän työtä!
Varsinaiset kurssivalinnat eivät aivan vastanneet alkuperäisessä ISEP-haussa määrittelemiäni kursseja, sillä valinnat tehdessä syksyn lukujärjestykset eivät olleet vielä ilmestyneet, joten jonkinlaisessa epävarmuudessa piti valinnat tehdä. Kurssitarjonta oli kuitenkin sen verran hyvä, että kurssien valinnassa ei mitään sen kummempia ongelmia ilmennyt. Kursseille ilmoittautuminen tosin täytyi hoitaa kansainvälisten asioiden toimiston kautta ja muutenkin hallinnollisia paperitöitä oli jonkin verran, tosin tämä oli ihan siedettävää. Toimisto hoiti asiat niin tehokkaasti, ettei missään vaiheessa tarvinnut tuskailla byrokratiaa :-)
Asuminen
Täytyy myöntää, että oli aluksi hieman outoa jakaa asuntola kanadalaisten fuksien kanssa. Asuntolakaverini olivat kuitenkin tosi mainiota porukkaa, ja tulimme toimeen todella hyvin. Hienointa oli se, että muodostimme tiiviin yhteisön ja vietimme iltaa leffoja katsellen ja hengaillen. ISEP-vaihto-ohjelma järjestää vain asuntoja DeCew-asuntolasta, joka on pääsääntöisesti ensimmäisen vuoden opiskelijoiden (+ randomien vaihtareiden) asumissija. Siihen kuitenkin tottuu, ja alkaa mukavasti oppia rakastamaan sitä tulevaakin solukoppia, sillä jakaessa huoneen yksityisyyttä ei juuri ole - mutta ilman sitäkin selviää!
Koska asuntolassa asuu pääosin fukseja, holhoamista oli verrattain paljon. Jokaisessa portaikossa asui vanhempi tutoroppilas, elikkä don, joka neuvoi ja valvoi nuorempien oppilaiden elämään. Erilaisia sääntöjä, kieltoja ja rajoitteita tuntui olevan myös pilvin pimein - esimerkiksi lasipulloja ei asuntolassa saanut olla, eikä kynttilöitä sytytellä. Mutta, aika aikaans kutakin.
Mikään näistä seikoista ei kuitenkaan elämistä sen kummemmin haitannut. Kaverit olivat aina lähellä, samoin ruokala ja luokat - kampuksella asumisen parhaita puolia. Minun lisäkseni asuntolassa asui muutamaa muukin vaihtari, ja erilaisissa kansainvälisen toimiston järjestämissä tilaisuuksissa tarjoutui oivia tilaisuuksia tutustua laajemmin yliopiston vaihtaripopulaatioon, sillä nämä olivat ehkä enemmän itseni kanssa samassa tilanteessa kuin asuntolaporukka.
Eläminen
Elämä St Catharinesissa oli pääpirteittäin melko samanlaista kuin täällä kotona Suomessa. Bussilla oli helppo suhauttaa keskustaan ja ostoskeskuksiin. Ruokaa olikin fiksua ostaa ostoskeskusten ruokakaupoista, sillä kampuksen ruokaloissa myydyt elintarvikkeet olivat melko huimasti hinnoiteltuja! Ruokalat avautuivat viikonloppuisin klo 10, ja iltaisin lämpiminen ruokien (lukuunottamatta pizzaa ja hampurilaisia) tarjoilu lopetettiin klo 19. Tämä haittasi lievästi, jos pääsi vasta illalla syömään, eikä välttämättä halunnut ahtaa jälleen kerran roskaruokaa kurkkuun. Ja kun asuntoloista ei keittiöitä löytynyt, niin hyvän ruokailun kannalta oli aika riippuvainen ruokaloiden tarjonnasta - tai sitten noutoruoasta ja aina niin maittavista mikrosapuskoista.
Eri liikuntaharrastuksia oli helppo saada ihan yliopiston puolelta. Itse tuli sähellettyä sulkapallojoukkueessa ja kokeiltua muun muassa miekkailua :-) Kuntosali oli myös lähellä, mutta se oli aamutunteja lukuunottamatta yleensä tupaten täynnä. Eipä siitä tarvinnut ainakaan maksaa mitään, joten mikäs siinä!
Yksi jännä seikka Ontariossa oli se, ettei olutta saanut tavallisista kaupoista, vaan sitä piti ostaa erillisistä kaljakaupoista. Tällainen peli ei vetelisi Suomessa :D Montrealissa sen sijaan tällaista rajoitusta ei ollut, tosin siellä nyt muutenkin oli eurooppalaisempi tunnelma.
Matkailu
St Catharines sijaitsee strategisesti Kanadan ja Yhdysvaltain rajalla, tunnin ajomatkan päässä Torontosta ja myös melko lähellä sellaisia vähemmän tunnettuja kaupunkeja kuin Ottawaa, Montrealia ja Quebecia, joten olosuhteet kaupunkimatkailulle olivat suotuisat. Itse ei tullut jenkeissä tosin käytyä, mutta monet tekivät lukulomalla esim. viikonloppureissun New Yorkiin. Mahdollisuuksia on siis paljon.
Ympäristönsä puolesta yliopisto sijaitsee todella hienolla paikalla metsineen ja kaiken maailman vesiputouksineen, joten myös ulkoilmaihmisille löytyy paljon tutkittavaa ja polkuja tallottavaksi. Muun muassa kuuluisa lähes 900 km pitkä Bruce Trail -vaelluspolku kulkee kampusalueen halki. Ja vaikka saattaakin kuulostaa kliseiseltä, niin olivathan ne Niagaran putoukset ihan näkemisen arvoiset.
Muuta?
Vaikka en pääsytkään laskemaan tynnyrillä alas Niagaran putouksia tai ottamaan yliannostusta vaahterasiirapista saati katsomaan ihan oikeaa NHL-peliä, oli vaihtokokemukseni aivan uskomaton. Ehdottomasti parasta oli kaikki ne upeat ihmiset, jotka tapasin ja joiden kanssa jaoin arkeni. Päällimmäisenä jäi kanssa mieleen kanadalaisten ystävällisyys, eli ainakin tuo kansallinen stereotypia pitää paikkansa :D
Kiitos teille kaikille, jotka olette näitä blogipostauksia lukeneet. Nyt on aika laittaa pillit pussiin ja kuitata tämä blogi valmiiksi. Eli nämä postaukset olivat nyt tässä.
Ja sitä rataa.
Kurssien vaativuudesta sen verran, että se oli varsin vaihtelevaa. Joillakin kursseilla piti osata vain kirjoista sen verran, että selvisi monivalintatenteistä ja lisäksi oli harjoitustyöt esitelmineen, mutta eräällä kurssilla piti laatia kokonainen liiketoimintasuunnitelma, mikä vaati jo huomattavasti enemmän työtä!
Varsinaiset kurssivalinnat eivät aivan vastanneet alkuperäisessä ISEP-haussa määrittelemiäni kursseja, sillä valinnat tehdessä syksyn lukujärjestykset eivät olleet vielä ilmestyneet, joten jonkinlaisessa epävarmuudessa piti valinnat tehdä. Kurssitarjonta oli kuitenkin sen verran hyvä, että kurssien valinnassa ei mitään sen kummempia ongelmia ilmennyt. Kursseille ilmoittautuminen tosin täytyi hoitaa kansainvälisten asioiden toimiston kautta ja muutenkin hallinnollisia paperitöitä oli jonkin verran, tosin tämä oli ihan siedettävää. Toimisto hoiti asiat niin tehokkaasti, ettei missään vaiheessa tarvinnut tuskailla byrokratiaa :-)
Asuminen
Täytyy myöntää, että oli aluksi hieman outoa jakaa asuntola kanadalaisten fuksien kanssa. Asuntolakaverini olivat kuitenkin tosi mainiota porukkaa, ja tulimme toimeen todella hyvin. Hienointa oli se, että muodostimme tiiviin yhteisön ja vietimme iltaa leffoja katsellen ja hengaillen. ISEP-vaihto-ohjelma järjestää vain asuntoja DeCew-asuntolasta, joka on pääsääntöisesti ensimmäisen vuoden opiskelijoiden (+ randomien vaihtareiden) asumissija. Siihen kuitenkin tottuu, ja alkaa mukavasti oppia rakastamaan sitä tulevaakin solukoppia, sillä jakaessa huoneen yksityisyyttä ei juuri ole - mutta ilman sitäkin selviää!
Koska asuntolassa asuu pääosin fukseja, holhoamista oli verrattain paljon. Jokaisessa portaikossa asui vanhempi tutoroppilas, elikkä don, joka neuvoi ja valvoi nuorempien oppilaiden elämään. Erilaisia sääntöjä, kieltoja ja rajoitteita tuntui olevan myös pilvin pimein - esimerkiksi lasipulloja ei asuntolassa saanut olla, eikä kynttilöitä sytytellä. Mutta, aika aikaans kutakin.
Mikään näistä seikoista ei kuitenkaan elämistä sen kummemmin haitannut. Kaverit olivat aina lähellä, samoin ruokala ja luokat - kampuksella asumisen parhaita puolia. Minun lisäkseni asuntolassa asui muutamaa muukin vaihtari, ja erilaisissa kansainvälisen toimiston järjestämissä tilaisuuksissa tarjoutui oivia tilaisuuksia tutustua laajemmin yliopiston vaihtaripopulaatioon, sillä nämä olivat ehkä enemmän itseni kanssa samassa tilanteessa kuin asuntolaporukka.
Eläminen
Elämä St Catharinesissa oli pääpirteittäin melko samanlaista kuin täällä kotona Suomessa. Bussilla oli helppo suhauttaa keskustaan ja ostoskeskuksiin. Ruokaa olikin fiksua ostaa ostoskeskusten ruokakaupoista, sillä kampuksen ruokaloissa myydyt elintarvikkeet olivat melko huimasti hinnoiteltuja! Ruokalat avautuivat viikonloppuisin klo 10, ja iltaisin lämpiminen ruokien (lukuunottamatta pizzaa ja hampurilaisia) tarjoilu lopetettiin klo 19. Tämä haittasi lievästi, jos pääsi vasta illalla syömään, eikä välttämättä halunnut ahtaa jälleen kerran roskaruokaa kurkkuun. Ja kun asuntoloista ei keittiöitä löytynyt, niin hyvän ruokailun kannalta oli aika riippuvainen ruokaloiden tarjonnasta - tai sitten noutoruoasta ja aina niin maittavista mikrosapuskoista.
Eri liikuntaharrastuksia oli helppo saada ihan yliopiston puolelta. Itse tuli sähellettyä sulkapallojoukkueessa ja kokeiltua muun muassa miekkailua :-) Kuntosali oli myös lähellä, mutta se oli aamutunteja lukuunottamatta yleensä tupaten täynnä. Eipä siitä tarvinnut ainakaan maksaa mitään, joten mikäs siinä!
Yksi jännä seikka Ontariossa oli se, ettei olutta saanut tavallisista kaupoista, vaan sitä piti ostaa erillisistä kaljakaupoista. Tällainen peli ei vetelisi Suomessa :D Montrealissa sen sijaan tällaista rajoitusta ei ollut, tosin siellä nyt muutenkin oli eurooppalaisempi tunnelma.
Matkailu
St Catharines sijaitsee strategisesti Kanadan ja Yhdysvaltain rajalla, tunnin ajomatkan päässä Torontosta ja myös melko lähellä sellaisia vähemmän tunnettuja kaupunkeja kuin Ottawaa, Montrealia ja Quebecia, joten olosuhteet kaupunkimatkailulle olivat suotuisat. Itse ei tullut jenkeissä tosin käytyä, mutta monet tekivät lukulomalla esim. viikonloppureissun New Yorkiin. Mahdollisuuksia on siis paljon.
Ympäristönsä puolesta yliopisto sijaitsee todella hienolla paikalla metsineen ja kaiken maailman vesiputouksineen, joten myös ulkoilmaihmisille löytyy paljon tutkittavaa ja polkuja tallottavaksi. Muun muassa kuuluisa lähes 900 km pitkä Bruce Trail -vaelluspolku kulkee kampusalueen halki. Ja vaikka saattaakin kuulostaa kliseiseltä, niin olivathan ne Niagaran putoukset ihan näkemisen arvoiset.
Muuta?
Vaikka en pääsytkään laskemaan tynnyrillä alas Niagaran putouksia tai ottamaan yliannostusta vaahterasiirapista saati katsomaan ihan oikeaa NHL-peliä, oli vaihtokokemukseni aivan uskomaton. Ehdottomasti parasta oli kaikki ne upeat ihmiset, jotka tapasin ja joiden kanssa jaoin arkeni. Päällimmäisenä jäi kanssa mieleen kanadalaisten ystävällisyys, eli ainakin tuo kansallinen stereotypia pitää paikkansa :D
Kiitos teille kaikille, jotka olette näitä blogipostauksia lukeneet. Nyt on aika laittaa pillit pussiin ja kuitata tämä blogi valmiiksi. Eli nämä postaukset olivat nyt tässä.
 |
| Allekirjoittanut kiittää ja kumartaa. Tässä vielä posetus Sir Isaac Brockin kanssa. |
Ja sitä rataa.
