Hei. Kuten viime blogipostauksessa lupailin, kerron tässä postauksessa tarkemmin Montrealista. Joulu on jo melkein ovella, samoin vaihtojaksoni loppu. Tätä kirjoittaessa vietän juuri viimeistä kokonaista päivää täällä, sillä huomenna onkin edessä paluulento Suomeen. Olo on hieman haikea - taakse jäävät jo tutuksi tulleet kampus ja St Catharinesin kaupunki, sekä kaikki täällä tapaamani mainiot ihmiset.
Lopputentit ovat pitäneet ihmiset kiireisinä, ja meininki on ollut hektistä. En kuitenkaan halunnut antaa opiskelujen lannistaa täällä oloni perimmäistä tarkoitusta (eli seikkailua), joten tein reppureissun Montrealiin, Kanadan Turkuun :D Kyseinen kaupunki sijaitsee ranskankielisessä Quebecin provinssissa, joten oli melkoinen kulttuurishokki, kun kaikki aina tienviitoista ruokalistoihin oli ranskaksi, ja kaduilla ja kahviloissa ihmiset puhuivat kyseistä kieltä :D Onneksi kuitenkin englannin kielellä pärjäsi ongelmitta. Matka St Catharinesista Montrealiin kesti valtion rautateitä käyttäen sellaiset kahdeksan tuntia, kun vaihdot lasketaan mukaan, mikä ei loppujen lopuksi ole niin pitkä matka.
Vietin Montrealissa pari päivää jälleen hostellissa yöpyen, ja täytyy sanoa, että tietynlaista luonnetta kaupungilta löytyy enemmän kuin esimerkiksi Torontolta - ehkä siksi, että yleisilme on historiallisempi. Kaikki pakolliset turistinähtävyydet tuli tietysti nohevana kierrettyä, joista mielenkiintoisimpina mainittakoot Mont Royal, eli kaupungin keskellä olevalle vuorelle tehty kaupunginpuisto, jonka huipulle kiipeäminen oli yksi reissun kohokohdista. Näkymä ympäröivän kaupunkiin oli henkeäsalpaava (ja päivän kuntoilut tuli suoritettua, kun sinne portaita kiipeili ). Toinen näkemisen arvoinen nähtävyys on Notre Damen kirkko. Kyyryselkäistä kellonsoittajaa sieltä tosin ei löytynyt ;-)
 |
| Näin poikanne maailmaa katsastaa. |
 |
| Kirkossa. |
 |
| Kaupunkifiilistelyä. |
Kaiken kaikkiaan reissu oli siis kokemisen arvoinen, ja jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin jatkanut matkaani vielä idempämä sijaitsevaan Quebecin kaupunkiin. Siellä kuulemma tosin törmää vielä suurempaan kielimuuriin, mutta se ei ole este eikä mikään.
Viimeistä viedään, sillä huomisen tentin jälkeen on vain jäljellä enää tavaroiden pakkaus, asuntolakavereiden hyvästelyt ja lento takaisin. Seuraavassa (viimeisessä) blogipostauksessa kerron sitten tarkemmin vaihtoaikani kokonaistunnelmia, kun olen saanut hieman perspektiiviä asioihin.
Ja sitä rataa.
